2. aug, 2020

Rinne lampi ja puro

Rinne lampi ja puro

Lapsuudenkotini oli Puolangan Hepovaaralla, mistä oli hulppeat näköalat varsinkin etelään päin. Kun nousi poutasäällä katolle, näkökenttä laajeni entisestäään. Näkyi Syrjälän savupiipusta tupsahtelevaa harmaata savua, pilkotti Lehtojoen talojen punaisia seiniä ja silmiin häämötti Pahkavaarankin asutusta. Jos halusi tutkia tarkemmin lähialuetta, niin varttitunti monoa etelää kohti ja pysähdys varpuja kasvavan polunpäähän...

RINNE

Vaaran eteläpuolella on vaarojen välissä oleva kuusikkoa kasvava rinne. Rinteen parimetriä leveään aukkoon on aikojen kuluessa muotoutunut kapea polku, jota on käytetty oikopulkuna Lehtojoelle menevälle kärrytielle. Rinne on melko jyrkkä ja itse käytin sitä jonkinlaisena harjoittelupaikkana. Hiihtelin tuolloin jonkinverran kilpaa ja ajattelin, että jos pysyn tämän mäen pystyssä jarruttelematta, niin pysyisin jaloillani kilpaladuillakin olevat mäet.Tein rinteen kautta kulkevan oman, metsän ja tureikoiden läpi kulkevan ladun Lehtojoen koululle.  (Lehtojoen supistetulla kansakoululla sain ensimmäiset tiedomuruset muusta maailmasta.) Kun päivittäin hiihtelin edestakaisin neljän kilometrin matkan, niin kuntoni nousi aivan  tietämättäni. 

Rinne oli luonnolliseti kaikille kyläläisille tuttu. Sen kautta kulkevaa polkua vaaran asukkaat käyttivät marjanpoiminta reissuillaan, ongella käydessään ja oikopolkuna. Rinne oli aikoinaa saanut ihmisläheisen tutun nimen, jota käytetettiin jokapäiväisisssä kesketeluissa aivan yleisesti - Persekoron rinne! 

LAMPI 

Mäen alta haarautui polku lammelle, joka kulki vaikeakulkuisen rämeen laitamia kierrellen. Lampi on suolampi, jota reunustaa pohjoispuolen jykevä havupuusto ja eleläpuolen suomännikkö. Rannat ovat hyllyvää suota ja lampi on ajan kuluessa todennäköisesti kasvamassa umpeen. Kerran olin lammella ongella ja valitsin onkipaikakseni niemen tapaisen suokielekkeen. Hetken ongittuani, huomasin, että kieleke vajoaa hiljalleen lampeen. Kahlasin äkkiä kuivemmalle maalle ja selvisin pelkällä säikähdyksellä. Vain toiseen kenkään pääsi solahtamaan vettä. Kävin nuoruudessani lammella useasti  ongella, sillä siitä sai aina hyviä käristyskaloja - ahvenia. Lampea on aina kutsuttu - Passilammiksi.

PURO

Lammesta lähtee Lehtojokeen laskeva pieni puro. Puro on soistunut niin, että se välillä katoaa kokonaan maan uumeniin, vain joissakin kohdissa se putkastaa näkyviin poukamina. Olen muutamia kertoja kulkenut puronvartta joelle saakka ja samalla kokeillut onkeani/onneani poukamapaikoista. Muistelen saaneeni jonkun tongon lähempänä jokea olevasta purossa olevasta koskesta. Puron reunoilla kasvaa monenlaista suokasvillisuutta, kuohkeaa sammalta, heinää ja kukkiakin. Puroa ei näy, se lirisee paikoin näkymättömänä pitkiäkin matkoja maan alla. Uomaa kävelessä pitää olla silmä tarkkana, ettei solahda puroon. Puron nimi on kautta-aikojen ollut - Pillupuro!

PS. Tarkistin P&I asiantuntijoilta, voiko esim. paikannimissä olevia vähän erikoisia nimiä julkaista teksteissä? 

Asiantuntijoiden arvio: Jos nimi on kansankielessä hyväksytty ja käytetty nimi, eikä se luokkaa yksilöä tai yhteisöä, niin voi julkaista.

                                                           OV