25. jan, 2020

Jatkoa...

ENSIMMÄINEN MATKANI ...osa 2

Menin istumaan ukin viereen takaisin jyväsäkin päälle. Purmo asteli rauhallisesti eteenpäin, joskus sieraimiaan pärisyttäen. Seurasin tarkkaavaisena tienvierustaa, missä oli jäniksen ja oravan lumeeen painamia jälkiä.

Tulimme taloaukiolle, jossa näkyi useita rakennuksia. Tie kulki aivan ison ja mustan rakennuksen vierestä, joka oli mielestäni melko pelottavan näköinen.

- Mikä tuo iso musta talo on, kysyin?

- Ei se talo ole, vaan Järviahon riihi. Tuo isompi rakennus tuolla pellon takana on Järviahon päärakennus selitti ukki.

Tie kulki pihapiirin ohitse, pääni pyöri kokoajan eri suuntiin ja näin useita erikokoisia ja näköisiä rakennuksia, joista tunnistin ainoastaan mustuneen saunan.

Pihapiirin ohitettuamme ei menny enää kauan, kun ukki käänsi Purmon hirsisen rakennuksen viereen:

- Ptrruu ...ppruu... nyt sitten olaan myllyllä. 

Ukki otti heinänipun reestä ja vei sen Purmon eteen, taputtaa sita kaulalle ja virkkaa:

- Outtelehan siinä ja pureksi heiniä sen aikaa kun jauhamme nuo jyvät.

Itse istun jäykkänä säkin päällä. Ahmin silmilläni näkemääni. Kaikki  oli uutta ja outoa. Erikoisesti pisti silmiini hiilikoukun näköinen vehe, mikä oli paljon mummon hiilikoukkua suurempi. Oudolle näytti sekin, että vesi virtasi suoraan rakennuksen alle.

Ukki tulee ja nostaa minut alas reestä ja kertoo:

- Annahan kun vähän neuvon näitä paikkoja. Katohan, hirsirakennelma tuolla on tammi, jonka taakse vesi kerääntyy lammikoksi, josta sitten vettä päästetään tarpeen mukaan myllynsiipien pyörittämiseen.

- Missä ne myllyn siivet ovat, lenteleekö se mylly joskus itsekseen, kyselen innokkaana?

- Outahan vähän aikaa, niin kerron ja näytän näitä paikkoja, sanoo ukki jyväsäkkejä nostellessaan.

Seison ja ihmettelen myllyn vieressä jonkin aikaa ja alkoi tuntumaan, ettei täällä olekaan mitään pelättävää. Jännitykseni häviää, oli lähdettävä juoksemaan. Juoksen ensin tammelle päin, sieltä takaisin hevosen luo ja samaa vauhtia kierrän vielä kaksi kierrosta reen ja hevosen ympäri. Tämä on mukavaa, huudahtelen!

- Mennään katsomaan nyt myllyä, niin kerroon miten jyvistä tehdään jauhoja, ukki sanoo.

Ukki aukaisee myllyn oven, ottaa minua kädestä ja keikauttaa kynnyksen yli varovasti. Jään lattialle seisomaan, enkä saa tulemaan kurkustani pihaustakaan. Oli vaikka minkälaista vempelettä; puunauloissa roikkui naruja, nurkassa iso jakkara, kaksi suurta kiveä mötkötti päällekkäin ja niiden keskikodalla melkein kattoon asti yltävä iso ratti. Ukki näytteli paikkoja ja selosti mikä tehtävä milläkin välineellä on. En kuullut enkä älynnyt ukin puheesta juuri mitään. Vasta kun kuulin sanan siivet, aloin tajuta jotain. 

- Näytäppä ukki, minkälaiset siivet ne myllyllä ovat, en ole nähnyt niitä missään?

Myllyn keskiosaan oli rakennettu lankuista tukeva seinämä, jonka reunan ylitse pääsisi näkemään myllyn alitse virtaavaa puroa.

- Tuleppas katsomaan ja kerro mitä näet tuolla alhaalla?

Menen ukin viereen ja yritän tiirailla lankkuseinämän yli. Mutta olin niin lyhyt etten nähnyt juuri mitään, joten ukin piti nostaa nurkassa oleva jakkara alleni. Nousen jakkaralle ja otan lujasti lankun reunasta kiinni ja kurkistan. En ikinä ollut osannut kuvitellakkaan, että vesi lorisisi talon alla. 

- Mitäpä siellä näkyy, kysyy ukki?

- Vettä näkyy, kiviä on ja...mikä lie tuo iso häkkyrä, jossa leipälaudan näköisiä laudanpätkiä jälekkäin?

- Nuo ovat ne myllyn siivet jotka vesivoiman avulla pyörittävät myllynkiven akselia ja ylimmäistä kiveä, selosti ukki.

- Joko myllynsiipiarvoitus selvisi, ukki kysyen nauraen?

En kyllä tajunnut ukin selostuksesta tuon taivaallista. Puhui jostain akselista ja pyörivästä kivestä...

- Niin no kyllä minä... joo...

- Ukki tempaisee jyväsäkin nurkasta, nostaa sen ison ratin reunalle, jyvät rapisevat lautaa vasten ja säkki tyhjenee nopeasti viimeistä jyvää myöten.

Ukki menee ulos ja minä jään kurkistelemaan puroa. Pian alkaa kuulumaan loisketta ja vettä tulla pursuaa kovalla kohinalla alahirren alta. Myllynkivi lähtee pyörimään jyrinällä ja ratin reunassa oleva koiranleuannäköinen vehe rupeaa vipattamaan.

Ukki asettelee joitakin tappeja koiranleuan sivuun, vemputtaa sitä kädellä ja nykäisee jonkun luukun auki. Jyviä alkaa hiljalleen solumaan myllynkiven aukkoon eikä mene kauan ennenkuin kivien sivusta rupeaa valumaan valkoista jauhoa.

                                                                 Olavi Väyrynen